- Moalimansuolla on paljon lakkoja, sanoi Elli joka kevät haikeana. - Pitää mennä poimimaan sitten kun lakat kypsyy. Kun lakka aika lähestyi, niin Elli touhusi  aivan muuta, eikä puhunut Moalimansuosta eikä lakoista mitään.

Joka kevät toistui samat puheet. Joka kesä unohtui lakat. Vielä kuolin vuoteella Elli muisti teroittaa läsnäollijoille Mualimansuon lakka sadosta. - Sitten kun minä tästä tervehyn, niin menen varmasti keräämään lakkoja! Elli nukkui hymyhuulilla pois tästä ajasta, kuin olisi just maistanut Maailmansuon meheviä ja kullanketaisia lakkoja!