Suomalainen asuu mielellään erämaassa. Kun naapuri on kaukana ja ketään ei käy eikä näy, niin silloin hän on elementissään. Hän harrastaa omia juttujaan ja syö terveellisesti metsän ja oman maan antimia. Hän on pitkästi omavarainen.

Kesällä hän virkistyy hieman ja voi käydä jopa matkoillakin, mutta hänellä on pian kiire tuttuun lapsuuden erämaahan. Kotona on mies korein, ajattelee hän. Ikkunasta näkyy  tuttu järvi ja metsä. Ja niin on hyvä. Tunne ja rauha on syvä.