Vaaran päällä keskellä erämaata oli rikas talo. Talon tytär toi kotiin vävyn, josta anoppi tykkäsi. Kuitenkin vävy läksi vuoden vaihteen jälkeen omille teilleen. Anoppi  kaipasi vävyä yli kaiken. Hän puheli usein tyttärelleen, että milloin vävy palaa? 

Talossa oli myös pysty korva koira, jonka arveltiin kaipaavan vävyä. Kuulaina kevät päivinä koira haukkui ja rakennukset toistivat kaikua, joka kuulosti naapuriin jotenkin tähän tapaan: - Vävy vävy vävy käö käö käö!