Kaupunkilaisella on mökki keskellä erämaata. Siellä ei ole mitään häiritseviä tekijöitä. Luonto on läsnä aina. Yöllä ja päivällä. Aamulla kun aurinko nousee, istuu mökkiläinen kuistilla katselemassa, kun luonto herää. Lintu pyörähtää oksalle. Kalat loiskahtelee vedessä ja ensimmäinen kimalainen hörähtää lentoon. Puut värjäytyy aamun punaisessa auringon paisteessa. Olo on autuas. Tämän kaiken on Luoja luonut. Vain ihminen voi tuhota tämän kaiken. Tämä hetki on kaupunkilaisen Jumalan palvelus! Muuta hän ei kaipaa. Aamen!

Kun kaupunkilainen saapuu kotiin, huomaa hän värien muuttuneen voimakkaammiksi. Kadut tuntuu ahtailta ja asunnot. Seinät on lähellä toisiaan, vaikka neliöitä olisi reilusti. Mutta kaikkeen taas tottuu. Elämä jatkuu. Kunnes seuraava Jumalan palvelus metsässä taas kerran koittaa.