Tämän vuoden ja vuosikymmenen viimeisiä päiviä viedään niin että hippulat vinkuu. Paljon on takana hyvää ja vähemmän hyvää. Aika rientää eteenpäin. Se ei suostu pysähtymään, mutta kehitys kehittyy. Se on hyvä asia!

Joulu on taas takanapäin. On kyllä positiivinen asia, että kaupat ja jotkut kirjastot olivat auki läpi pyhien. Nämä torjuvat tehokkaasti yksinäisyyden tunnetta ja ahdistusta. Kirkosta siihen ei ole, eikä tule olemaan, mikäli entiset merkit pitää paikkansa.

Ennen kaupat menivät kiinni aattona ja aukesivat seuraavana arkena.  Ihmiset kasautuivat mässälemään joukolla kotien seinien sisään, kenellä oli perhettä ja joukkoja ympärillä. Yksinäiset mörnöttivät yksin ja tunsivat itsensä tosi yksinäisiksi, kun ei ollut ketään eikä minne mennä. Ei edes kauppaan, kirjastosta puhumattakaan.

Yhteiskuntaa ei tulisi sulkea kokonaan minkään asian takia. Ei edes jonkun uskonnollisesti epävarman tapahtuman takia. Onko muuten uskonnon varjolla lupa jakaa ihmisiä yksinäisiin ja yhteisöllisiin. Yhteiskunta ja elämä on ihmisten turvaverkko. Sitä ei hevillä huomata. Mutta näin on!